Sai taas eilen illalla hävetä silmät päästään... Olin juuri Nellalle iltapuuroja syöttämässä, kun joku tuntematon mies paukkasi meille sisälle. Säikähdin ensin ihan hirveästi, mutta se mies vain ilmoitti "Tuolla tiellä vetää yksi vaalea kauramopo edestakaisin!"

Niinpä niin.... Jessehän se siellä oli pysäyttänyt liikenteen. Kiva kun mökkiläiset eivät saa edes rauhassa liikkua ja minä saan ylimääräisiä sydämen tykytyksiä, kiitos Jessen!

Huoleton on se hevoseton nainen!

Pääsin tänään taas pitkästä aikaa ratsastamaan ja kyllä sitä oli ikäväkin!

Pitäisi taas alkaa liikuttamaan Jesseä oikein urakalla, niin voisi kenties taas syksyllä alkaa osallistumaan kilpailuhin ja estevalmennuksiin. Noin rapakuntoista hevosta (ja ratsastajaa) ei kyllä kehtaa ihmisten silmiin päästää, vaan parempi pysyä puskissa piilossa.

Haettiin äitini kanssa Jesse ja Daisy laitumilta talliin ja harjattiin huolella. Jessellä oli tullut kainaloihin ja ryntäisiin kauheita pallukoita paarmojen puremista, mutta onneksi ne eivät jääneet varusteiden alle.

Lähdettiin maastoon meidän kotitien päähän ja takasin eli noin 6,5km lenkki. Pakko aloittaa taas tämä kunnon kohotus pienillä lenkeillä ja muistaa kunnon verryttelyt. Mentiin lähinnä ravia ja minä yritin olla hölskymättä ja saada jalat pysymään suht paikallaan. Olo oli kuin ei olisi ikinä ratsastanut ja keikkui sielä puoli metriä hevosen selän yläpuolella. Välillä oli pakko antaa periki ja keventää pätkä, kun alkoi sattua liikaa niskoihin ja selkään jumien avautuessa.

Laukkamäessä annettiin hevosten hieman päästää höyryjä ulos, ja siinä taas muistin miksi ratsastaminen on niin upeaa... Jesse laukkasi niin lujaa, että maisemat vain vilisi, korvissa humisi tuuli ja silmistä valui vesi. Mahtava laukka minusta, mutta äitini oli erimieltä... Heidän päälleen oli tullut kunnon kivisade Jessen kavioista ja äidiltäni löytyi hiekkaa kaikkialta.... *hups*

Kotona käytiin järvessä liottamassa hevosten jalkoja 10 minuuttia ja sitten sienillä huuhdottiin hummista hiet. Heitin Jesselle vielä ötökkämyrkkyä ja oikeassa takajalassa oli pieni naarmu ruununrajassa niin hoidin sen. Sitten väsyneet, mutta onnelliset hepat takaisin laitumelle syömään.